Mittari on työkalu, jota käytetään politiikanteon tarpeisiin. Se suuntaa  huomiota yhteisesti asetettujen tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeille alueille ja vauhdittaa näin yhteiskunnallista kehitystä. ”Valitettavasti nykymuotoisella BKT:llä ei ole minkäänlaista kytkentää kestävään kehitykseen tai laajempiin hyvinvointia kuvaaviin tekijöihin. Tärkeintä on, että talous kasvaa nyt,” kertoi dosentti Jukka Hoffrén Helsingin yliopistosta.

Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso on todennut, ettei tulevaisuuden haasteita voi mitata menneen maailman työkaluilla. Toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennusbuumiin syntynyt BKT on mittarina ensisijaisesti aikansa lapsi. Bruttokansantuote ei enää riitä mittariksi nykymaailman tilanteisiin ja haasteisiin.

Esimerkiksi kehitysmaiden seurantaan BKT ei sovellu kovinkaan hyvin, sillä se jättää inhimillisen kehityksen kannalta olennaiset muutokset huomiotta. BKT ei myöskään tiedosta epävirallisen talouden olemassaoloa, vaikka se työllistää monissa kehitysmaissa yli 60 prosenttia työvoimasta, eikä huomioi esimerkiksi naisten tekemää kotitaloustyötä tai pienviljelyä. BKT on riittämätön mittari myös jälkiteollisten yhteiskuntien näkökulmasta. Esimerkiksi Suomessa tuotantoa ja kulutusta eivät enää hallitse niukkuus ja perustarpeiden täyttäminen, ja teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty ihmis- ja ratkaisukeskeiseen palvelutalouteen. 

Bruttokansantuotteen valta-asema myös rahanjaon perusteena on kyseenalainen. Kehitysmaiden tilannetta kuvaavat tilastot ovat vain harvoin luotettavia, eikä yksi mittari riitä kuvaamaan koko todellisuutta. Kuitenkin näiden mittareiden luomilla kategorisoinneilla jaetaan suuria määriä rahaa ja tehdään päivittäin poliittisia päätöksiä. Esimerkkinä tästä tuoreet EU:n ulkosuhteiden rahoitusohjelmia koskevat lainsäädäntöehdotukset ovat leikkaamassa kehitysavun 19 keskitulotason maalta siitä huolimatta, että jopa 75 prosenttia maailman köyhistä elää juuri näissä maissa.

”Tämä päätös on tehty bruttokansantuotteeseen perustuvalla luokittelulla, joka ei ota millään tavalla huomioon maiden sisäistä eriarvoisuutta ja kehitysongelmia.  Päätöksen vaikutuksen kaikkein köyhimpiin ihmisiin esimerkiksi Intiassa voivat olla dramaattiset”, huomautti Virve Kivi Suomen UFF:ltä .

”Taloudellinen kasvu tuottaa hyödykkeitä, mutta myös yhteiskuntia, ihmisiä ja ympäristöä kuormittavia haitakkeita, joiden osuus kehityksen mittareissa tulisi ottaa entistä selkeämmin huomioon”, muistuttaa Hoffrén. Niin kauan kuin raha on keino, jolla resursseja jaetaan ja kehitystä mitataan, tarvitaan mittaria joka antaa rahallisen arvon myös haitakkeille.

Mittareiden haastamisesta kohti onnellisuuspolitiikkaa

”On väärä hypoteesi, että maailma muuttuisi toisenlaiseksi, vaikka BKT korvattaisiin jollain muulla mittarilla”, muistutti kansanedustaja Osmo Soininvaara. Hän kuvasi BKT:ta eräänlaisena nopeusmittarina, joka auttaa tarkkailemaan talouden tilaa. Soininvaaran mukaan enää ei olla niinkään kiinnostuneita BKT:n suuruudesta, vaan sen osoittamista muutoksista prosentteina.

Roope Mokka Demos Helsingistä herätteli keskustelua onnellisuuspolitiikan osa-alueista. Mihin asioihin tulisi panostaa, jos valtiovallan keinoin haluttaisiin edistää kansalaisten onnellisuutta ja luoda rakenteita, joissa hyvinvointi saisi enemmän sijaa? Hyvinvoivat elämäntavat, merkitykselliset ihmissuhteet ja yhteistä toimintaa luovat paikat ovat onnellisuuspolitiikan ytimessä, mutta ovatko ne asioita, joihin valtiovalta voi vaikuttaa?

”Aineettoman hyvinvoinnin laadullista muutosta on vaikea mitata, siksi tietty yhteismitallisen seurannan tarve tulee säilymään myös jatkossa. Näin ollen bruttokansantuotetta tullaan varmasti yhä tarvitsemaan,” totesi Virve Kivi. Onnellisuus ja hyvinvointi liittyvät yhteiskunnalliseen kestävyyteen ja BKT:n rinnalle tarvitaankin inhimillisen hyvinvoinnin ja muiden laadullisten seikkojen mittaamista.  Ei voi kuitenkaan olettaa, että monimutkainen mittaustapa pystyisi ohittamaan näennäisen yksinkertaista BKT:ta mittarina, ainakaan kovin nopeasti, kommentoi Roope Mokka.

Keskustelu mittareiden mielekkyydestä ja niiden sisältämistä politiikkavaikutuksista on kuitenkin tarpeen. Kehys ry jatkaa kasvukysymysten pohtimista myös syksyn 2011 seminaarisarjan jälkeen. Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen toivoikin, että nyt käytävä keskustelu voisi antaa ideoita erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin liittyen. Esimerkiksi keeäkuussa 2012 järjestettävä kestävän kehityksen Rio+20 -huippukokous tulee olemaan tärkeä tilaisuus haastaa niitä tavoitteita ja mittareita, joiden avulla kehitystavoitteita nyt pyritään saavuttamaan.