Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan muodostaman BRICS-maiden ryhmän kasvava taloudellinen merkitys ei vielä heijastu samalla tavoin maiden globaaliin poliittiseen vaikutusvaltaan. BRICS-maat pyrkivätkin parantamaan asemiaan muovaamalla kehityspolitiikan suuntaviivoja omien intressiensä mukaisesti.

Vaikka BRICS-maita käsitellään usein yhtenä kokonaisuutena, on kyseessä kuitenkin hyvin heterogeeninen ryhmittymä, myös kehitysavun suhteen. Kiina on joukon kiistaton veturi, ja toisaalta Etelä-Afrikka ryhmän tuoreimpana tulokkaana ja pienimpänä taloutena on kehityspoliittisestikin vielä pieni tekijä. BRICS-maat ovat kuitenkin esiintyneet voimakkaasti yhdessä esimerkiksi Rio+20 kestävän kehityksen huippukokouksessa kesäkuussa. Intia kritisoi puheenvuorossaan Riossa teollistuneen maailman kestämättömiä elintapoja ja Kiina puolusti kehittyvien maiden oikeuksia toimia kestävän kehityksen edistämisessä omiin olosuhteisiinsa ja käytettävissä oleviin resursseihin suhteutetulla tavalla.

Kehitysyhteistyöinvestointejaan kasvattavien Kiinan, Intian, Venäjän ja Brasilian toimia kehittyvissä maissa seurataan EU:ssa tarkasti. EU onkin asettanut pyrkimyksekseen huomioida omassa kehityspoliittisessa strategiassaan BRICS-maiden kehittyviin maihin suuntautuvan kaupankäynnin, investointien ja kehitysrahoituksen vaikutukset.

Kehityspoliittisia näkemyseroja

EU:n kehityspolitiikan ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen maailmassa. Lisäksi EU pyrkii kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen vähiten kehittyneissä maissa sekä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon sekä ihmisoikeuksien vahvistamiseen. EU on vielä toistaiseksi maailman suurin yksittäinen kehitysavun antaja, mutta Kiinan ja Intian investoinnit esimerkiksi Afrikan infrastruktuurin kehittämiseen ovat jo samaa suuruusluokkaa kuin perinteisten lahjoittajien.

BRICS-maat kritisoivat perinteisen kehitysavun painottamaa sosiaalisen kehityksen edistämistä tuotantokapasiteetin kasvattamiseen tähtäävien toimien kustannuksella. EU:lla onkin hankaluuksia löytää yhteistä säveltä kehitysyhteistyöasioissa erityisesti Kiinan kanssa, joka ei kiinnitä kehitysavun yhteydessä juurikaan huomiota ihmisoikeuskysymyksiin tai hallinnollisiin epäkohtiin.

Kiinan kehityspolitiikassa korostuu taloudellinen kasvu kehitysyhteistyön tärkeimpänä ohjenuorana. On tavallista, että Kiina ohjaa kehitysyhteistyöhön kohdennetut varat suoraan kohdemaassa toimiville kiinalaisperäisille yrityksille paikallisten toimijoiden ja instituutioiden sijaan. Brasilia puolestaan on EU:lle helpompi kumppani, koska se hyväksyy EU:n kannat ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä.

BRICS-maiden kehityspoliittinen toiminta Venäjää lukuun ottamatta perustuu Etelä-Etelä-yhteistyön muovaamaan yhteisen hyödyn periaatteeseen. Brasilia, Kiina ja Intia näkevätkin itsensä ennen kaikkea kehityskumppaneina eikä lahjoittajina. Kiina on erityisen tarkka vältellessään tavanomaista kehitysapukuvastoa köyhempiä maita tukiessaan. Venäjä sen sijaan on perinteisten lahjoittajien tavoin toiminut lähinnä sosiaalisen kehityksen painotuksin ja keskittynyt kehityspolitiikassaan köyhyyden vähentämiseen tähtääviin toimiin.

BRICS-maiden kehitysavun läpinäkyvyys haasteena

Kehitysavustukset etenkin Kiinalta ja Intialta ovat usein kahdensuuntaisia. Lisäksi apu on niputettu monimutkaisiin pakettiratkaisuihin, joihin kuuluvat niin kehitysapu, suorat investoinnit, lainat kuin kauppakin. Varsinkin Kiina välttelee sitomasta avustustyöhön poliittisia velvoitteita ja korostaa vastaanottajamaan itsemääräämisoikeutta.

BRICS-maiden kehitysyhteistyössä korostuu keskittyminen lähialueiden kehityksen tukemiseen. Erityisesti Kiinan kehitysapuintresseissä painottuu usein kytkökset maantieteellisesti strategisiin ja taloudellisesti hyödyllisiin alueisiin. Myös Venäjä pitää tarkasti silmällä omia intressejään kehitysyhteistyöpolitiikassaan: lähes puolet maan myöntämästä kehitysavusta kohdistuu naapuroiviin Euraasian maihin. Brasiliaa on arvosteltu suurista investoinneista lähialueiden infrastruktuuriin ja kaivostoimintaan, mikä on herättänyt kysymyksiä kehitysavun vilpittömyydestä.

EU on huolissaan BRICS-maiden kehitysyhteistyön vaikutuksista mm. apua saavien maiden velkakestävyyteen. On nähtävissä viitteitä siitä, että BRICS-maat myöntävät enemmän rahoitusta maihin, joissa on huono hallinto ja heikot instituutiot, kipeämmin kehitysapua tarvitsevien alueiden kustannuksella. Osin tästä syystä EU toivoo parempaa poliittista vuorovaikutusta BRICS-maiden kanssa, jotta tarveperustaiselle kehitysrahoitukselle voitaisiin luoda yhteinen pohja.

Lue lisää:

EU:n ulkosuhdehallinnon tutkimus (huhtikuu 2012): The Role of BRICS in the Developing World

Euroopan parlamentin päätöslauselma (2.2.2012): Resolution on the EU foreign policy towards the BRICS and other emerging powers

Rio+20-huippukokouksen julkilausumat (kesäkuu 2012)

Nkunde Mwase & Yongzheng Yang: IMF Working Paper – BRIC’s Philosophies for Development Financing and Their Implications for LICs (maaliskuu 2012)