Kansainvälisenä demokratiapäivänä pidetyssä seminaarissa ”Democracy and development in the EU’s neighbourhood: what next?” pohdittiin tulevaisuuden suuntaviivoja Pohjois-Afrikan vallankumousten jälkeiselle ajalle. Demokratian, ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen sekä EU:n rooli näissä nousivat keskustelun keskiöön.

”Demokratiaa ei voi viedä vientituotteena, vaan sen on synnyttävä paikallisissa oloissa, vastauksena paikallisiin tarpeisiin”, muistutti Demon toiminnanjohtaja Sari Varpama.

On myös syytä muistaa, ettei demokratia toimi täydellisesti myöskään EU:ssa.

Pohjois-Afrikan nuoret aktivistit toimivat ripeästi olosuhteissa, jotka olivat äärimmäisen vaikeat poliittisen vastarinnan syntymiselle, joten meillä on enemminkin opittavaa heiltä, kuin päinvastoin, muistutti tutkija Henri Onodera Helsingin yliopistosta.

Kaikkein keskeisintä demokratian tukemisessa ja yhteistyössä on luottamus: EU:n on ansaittava Pohjois-Afrikan vallankumouksellisten luottamus, jotta yhteistyötä voidaan rakentaa, Onodera jatkaa. Tässä on paljon työnsarkaa, sillä EU on esimerkiksi tukenut turvallisuusjoukkoja, joita vastaan vallankumoukselliset taistelevat.

EU on uudistanut naapuruuspolitiikkaansa Pohjois-Afrikan kuohunnan seurauksena. Aikaisemmin EU:n päätavoitteita olivat turvallisuuden säilyttäminen ja terrorismin kitkeminen eli toisin sanoen on pidetty yllä vallitsevia olosuhteita autoritäärisissä valtioissa, totesi Euroopan parlamentin tiedotustoimiston päällikkö Pekka Nurminen.

EU:n uusi strategia painottaa demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista. Tukea annetaan more for more –periaatteella eli mitä enemmän demokratiaa, sitä enemmän tukea.

Seminaarissa peräänkuulutettiin myös EU:n vastuuta epäjohdonmukaisesta politiikastaan: unionin olisi toisinaan syytä arvioida myös omaa toimintaansa kriittisesti.

Nuoriso avainasemassa

Kaikkein merkittävimmät syyt Arabimaiden vallankumouksiin olivat sosiaalisesti ja taloudellisesti huonot olosuhteet, kiteytti rauhan- ja konfliktintutkimuksen professori Tuomo Melasuo Tampereen yliopistosta. Kun suuri osa kansasta on nuorisoa, jolla ei välttämättä ole koulutusta tai työtä, aiheutti tämä turhautumista, joka puolestaan johti vallankumouksiin, hän jatkoi.

Esimerkiksi Tunisiassa nuoriso on edelleen hyvin aktiivista ja innostunutta vaikuttamaan politiikkaan, mutta työnsarkaa riittää: yhteiskunnan rakenteet eivät ole vieläkään täysin demokraattisia, muistuttaa tunisialais-suomalainen opiskelija Aicha Manai. Näin ollen tuki esimerkiksi suomalaisilta kansalaisjärjestöiltä on hyvin tervetullutta, hän jatkaa.

Seminaari järjestettiin osana Kehyksen ja virolaisen AKÜn koordinoimaa Future Global Leaders -projektia. Lisätietoa projektista löytyy täältä.