EU:n ja Marokon kiistanalaisen kalastussopimuksen tulevaisuus on avoinna
EU:n ja Marokon vuonna 2006 allekirjoittama kalastussopimus umpeutuu muutaman viikon kuluttua. Nykyinen sopimus antaa EU:n aluksille oikeuden kalastaa Marokon valtaaman Länsi-Saharan edustalla. Sopimuksen oikeudellinen pohja on kyseenalainen, ja Länsi-Saharaa edustava Polisario on pyytänyt EU:ta jättämään Länsi-Saharan aluevedet uusittavan sopimuksen ulkopuolelle.
EU:n ja Marokon välinen kalastuskumppanuussopimus (Fisheries Partnership Agreement, FPA) umpeutuu 27. helmikuuta. Nykyinen sopimus antaa EU:lle 119 kalastuslupaa. Suurin osa luvista on espanjalaisilla aluksilla. EU on maksanut kalastusoikeuksista Marokolle 36,1 miljoonaa euroa.
Espanjan hallitus on pyytänyt Euroopan komissiota antamaan sopimukselle vuoden jatkoaikaa. Sen sijaan Länsi-Saharan alueen poliittinen edustaja, Polisario, on pyytänyt EU:ta jättämään Länsi-Saharan aluevedet kokonaan uusittavan sopimuksen ulkopuolelle.
”EU:n pitää päättää mikä on tärkeintä – kourallinen kalastuslupia espanjalaisille aluksille vai kansainvälisen lain kunnioittaminen” sanoo Polisarion EU-edustaja Mohamed Beissat.
Ristiriitainen viesti komission sisältä
Euroopan komission meri- ja kalastusasioiden osaston pääjohtaja Lowri Evans on sanonut, että nykyisen kaltainen sopimus on edelleen mahdollinen. Polisarion mukaan on ristiriitaista, että meri- ja kalastusasioista vastaava komissaari Maria Damanaki on antanut suosituksen jättää Länsi-Saharan aluevedet sopimuksen ulkopuolelle.
Vuosi sitten julkaistu Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön näkemys osoittaa, että nykyinen kalastussopimus rikkoo kansainvälistä lakia. Parlamentti on osoittanut olevansa huolestunut Länsi-Saharan luonnonvarojen laittomasta hyväksikäytöstä.
YK pitää Marokon tekemää Länsi-Saharan valtausta laittomana ja näin ollen Marokko nähdään miehitysvaltana. Kansainvälisen oikeuden mukaan ulkopuoliset maat eivät saa hyödyntää miehitettyjen alueiden luonnonvaroja yhteistyössä miehittäjän kanssa. Asiasta pitäisi neuvotella alueen asukkaiden kanssa. Polisario onkin toistuvasti vaatinut, että EU ei tee Marokon kanssa sopimuksia Länsi-Saharan aluevesistä. Sekä USA että Euroopan vapaakauppajärjestön jäsenmaat ovat tehneet selväksi, ettei Länsi-Saharan alue kuulu Marokon kanssa tehtäviin sopimuksiin.
Johdonmukaisuutta kalastuspolitiikkaan
Euroopan unioni on maailman kolmanneksi suurin kalastusmahti. Yli neljäsosa EU:n kalastusalusten pyytämistä kaloista pyydetään unionin kalastusvesien ulkopuolelta. EU:n kalastuspolitiikalla on olut negatiivisia ja kehitystavoitteiden kanssa ristiriitaisia vaikutuksia kehittyvissä maissa.
Eurooppalaisten kalastusyritysten kalastusoikeuksista kolmansien maiden rannikkovesillä sovitaan erityisissä kalastuskumppanuussopimuksissa. Kalastusoikeuksien vastineeksi EU edistää rahallisen ja teknisen tuen muodossa kestävää kalataloutta sopimusmaissa. Käytännössä kalastuskumppanuudet ovat usein vaikuttaneet negatiivisesti erityisesti kehitysmaiden kalastajiin ja kalatalouden työntekijöihin. Paikallisilla kalastajilla ei ole usein resursseja kilpailla eurooppalaisten kalastusyritysten kanssa ja näin ollen EU:n tukia nauttivat kalastuslaivueet ovat vieneet suurimman osan kalansaaliista.
Kehys painottaa, että vuonna 2012 toteutettavassa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa kalastuspolitiikka pitää sitoa tukemaan EU:n kehityspoliittisia tavoitteita. Samalla on pidettävä huolta siitä, että tämä ei toteudu pelkästään paperilla. On luotava myös riittävät välineet politiikan toteutusta ja valvontaa varten.