Euroopan parlamentti keskusteli viime viikolla EU:n kehityspolitiikan tilasta. Keskustelussa ruodittiin myös kahta kehitysyhteistyö- valiokunnan (DEVE) tekemää selvitystä, joista ilmenee, että kehityspolitiikan ja muun politiikan tavoitteet ovat usein ristiriitaisia. Selvityksistä “Balancing of EU development objectives with other policies and priorities” sekä “Effects of land ownership and land grab on development” ilmenee, että esimerkiksi kauppapoliittiset päätökset ajavat usein kehityspoliittisille tavoitteille vastakkaisia päämääriä.

Vuodesta 2005 lähtien on puhuttu kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta (policy coherence for development PCD), jossa EU ja jäsenmaat sitoutuvat edistämään eri politiikanalojen johdonmukaisuutta suhteessa kehityksen tavoitteisiin. Samana vuonna komissio sai aikaan yhteisen kehityspoliittisen julkilausuman, jossa ensimmäistä kertaa linjattiin tärkeät EU:n kehityspoliittiset tavoitteet. Tärkeimpiä näistä ovat köyhyyden vähentäminen kestävän kehityksen puitteissa sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistäminen maailmassa.

Kauppa- ja maahanmuuttopolitiikka ristiriidassa kehitystavoitteiden kanssa

Kauppapolitiikka on ollut kautta aikojen päämääriltään usein ristiriidassa kehitystavoitteiden kanssa. Silti juuri kaupan katsotaan olevan nopein tie kehitykseen. Monet kaupan säädökset ovat kuitenkin pitkään suosineet rikkaita maita ja polkeneet kehitysmaiden hintoja alas sekä yksipuolistanut niiden tuotantorakenteita.

Tilanteen korjaamiseksi on EU:n sisällä pyritty tekemään uudistuksia: tullietuusjärjestelmän (GPS) avulla maailman kaupan rakenteita on pyritty kehittämään tasa-arvoisemmiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tullimaksut on poistettu 176 kehitysmaalta vähiten kehittyneet maat mukaan lukien.

Kehitysyhteistyövaliokunnan teettämän selvityksen mukaan järjestelmässä olisi kuitenkin vielä pitkälle kehittämisen varaa, sillä tullimaksut ovat edelleen voimassa tuotteiden osalta, jotka ovat EU:n markkinoiden kilpailukyvylle tärkeitä. Näitä ovat monet maataloustuotteet kuten sokeri ja liha. Näin EU:n oman maatalouden ja tuottajien suojelu ylläpitää edelleen epätasa-arvoisia rakenteita.

Selvitys tarkastelee kriittisesti myös EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Sen mukaan maahanmuuttopolitiikan tavoitteet ovat monessa kohdin ristiriidassa kehitystavoitteiden kanssa. Selkeimmin tämä näkyy esimerkiksi EU:n pyrkimyksenä suosia työvoimaperäistä ja koulutettua maahanmuuttoa, mikä aiheuttaa kehitysmaille aivovuotoa. Aivovuoto merkitsee sitä, että maasta kaikkoaa koulutettu työvoima, joka olisi elintärkeää kehityksen ja köyhyydestä pääsemisen kannalta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on myös osa EU:n kehityspoliittista strategiaa. Samalla EU tukee kehitysmaissa monia projekteja, jotka vauhdittavat ilmaston lämpenemistä. Kehityspoliittista johdonmukaisuutta arvioiva selvitys ottaa kriittisesti kantaa myös tähän epäkohtaan.

DEVEn tuoreet selvitykset osoittavat, että EU:lla on vielä paljon työnsarkaa politiikan johdonmukaisuuden saavuttamisessa. Kehityksen tavoitteita ei voida saavuttaa, mikäli EU ei ole valmis luopumaan kauppa- ja maatalouspolitiikan saralla saavutetuista eduistaan.

Lue lisää

• European Parliament studies criticise EU external policies
• Balancing of EU development objectives with other policies and priorities
• Effects of land ownership and land grab on development