Euroalueen luottokriisi on luonteeltaan ainutlaatuinen. Uhkaava lama on jatkoa vastikään vuosina 2008-2009 kärsitylle globaalille taloustaantumalle, mistä johtuen heti perään iskevään talouskriisin vastaaminen on haasteellista. Uuden taantuman on aiheuttanut tällä kertaa eurooppalaisten valtioiden kyvyttömyys hoitaa historiallisen suuria velkojaan, eikä tilanteen hoitamisen ohjenuoraksi ole olemassa ennakkotapausta. Jotta kuitenkin vältyttäisiin jopa maailmanlaajuiselta lamalta, tilanne vaatii oikeita ja ennen kaikkea nopeita toimia euroalueen johtajilta.

Kasvavan globaalin moninaisriippuvuuden vuoksi päätökset ovat merkittäviä myös kehitysmaille. Erityisessä uhassa ovat alhaisimman tulotason maat jotka ovat vahvasti kytköksissä Eurooppaan. Suurimmassa riskissä on ODI:n mukaan Mosambik, joka on erittäin riippuvainen euroalueen kauppavirroista sekä kehitysavusta. Myös Kenian, Burkina Fason, Malin ja Nigerian odotetaan kärsivän mahdollisesta taantumasta erityisesti heikkojen talouspoliittisten rakenteidensa vuoksi.

Erityisesti sijoitusmarkkinoiden hidastumisen, valtiontalouksien kurinpalautustoimien sekä valuuttakurssien vaihteluiden on arveltu vaikuttavan kehitysmaihin riippuen niiden suhteesta euromaihin. Kehitysmaiden tulisi kuitenkin ennen kaikkea kehittää omaa kapasiteettiaan talouden heilahteluihin vastaamiseen suojautuakseen talouskriisin vaikutuksilta, huomauttaa ODI:n raportti.

Leikkauspaineisiin on vastattu monissa euromaissa kehitysmäärärahojen supistamisella. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin ilmaisseet vaatimuksensa kehitysmaiden haavoittuvuuden huomioimisesta talouskriisin keskellä. Järjestöt vetoavat päättäjiin Cannesissa 3.-4.11. järjestettävän G20 –maiden kokouksen alla, jotta nämä pitäisivät kiinni globaaleista sitoumuksistaan sekä edistäisivät uusia, myös maailman köyhimpiin ulottuvia talouskasvun muotoja.
 

Lue lisää:

• ODI:n raportti
• Reutersin uutinen
• Komission tiedote