Kehyksen meppikahveilla vieraillut Carl Haglund kertoi seuraavien rahoituskehysten neuvotteluiden alkaneen vaikeassa taloustilanteessa.

Haglund näki vallitsevassa tilanteessa kuitenkin myös myönteisiä puolia: ”tiukka talous pakottaa järkevöittämään toimia ja karsimaan turhaa byrokratiaa”.

Tulevista rahoituskehyksistä neuvoteltaessa suurimpana haasteena on Haglundin mukaan yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistaminen ja maataloustukien jakaminen. Yhteisen maatalouspolitiikan osuus EU:n budjetista on laskentatavasta riippuen 30–40 prosenttia, joten kyseessä on huomattava menoerä. Erityisesti muutamilla suurilla jäsenmailla on maataloustuissa runsaasti saavutettuja etuja, joista ei haluta tinkiä. Tämä olisi kuitenkin Haglundin mukaan välttämätöntä taloudellisen tilanteen tasapainottamiseksi.

Suuret jäsenmaat pitävät kiinni myös maatalouden vientituista. Vaikka vientitukien osuus on laskenut merkittävästi aiempiin vuosikymmeniin verrattuna, ovat elintarvikemarkkinat edelleen vääristyneet. Tämä vaikeuttaa esimerkiksi kehitysmaiden tuottajien pääsyä Euroopan markkinoille.

Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen huomautti, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa tulisi ottaa huomioon myös kehitysmaat ja ihmisoikeusnäkökulma. Jokaisella on oltava oikeus toimeentuloon ja ruokaturvaan myös kolmansissa maissa. EU-maiden oikeuksia ei tulisi siten ajaa kehitysmaiden oikeuksien kustannuksella.

Erityisiä haasteita muutoksille ja uudistuksille asettaa myös päätään nostava euroskeptisyys, nyt myös Suomessa. Yhteisten pelisääntöjen luominen on tällaisessa tilanteessa vaikeaa.

EU:n kehitysyhteistyön rahoitus ja haasteet

Haglundin mukaan EU:n kehitysyhteistyön määrärahoihin ei kohdistu leikkauspaineita tulevissa rahoituskehyksissä. Sen sijaan merkittävämpänä haasteena on saada EU-jäsenmaat täyttämään lupauksensa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta.

Myös kehitysyhteistyön rahoitusjärjestelmä vaatisi Haglundin mielestä kehittämistä. Haglund kannattaakin Euroopan kehitysrahaston (EKR) sulauttamista osaksi EU:n budjettia ja resurssien käytön tehostamista erityisesti virtaviivaistamalla EU:n kehityspolitiikkaa.

Tällä hetkellä EU:n kehitysyhteistyö on useiden toimijoiden kirjava kenttä. Kehitysmaille tilanne on hankala, sillä ne joutuvat luovimaan hyvin erilaisten sääntöjen viidakossa. Kullakin avunantajamaalla ja organisaatiolla on omat byrokraattiset ominaispiirteensä. Haglundin mukaan olisikin hyvä luoda yhteiset pelisäännöt avun jakamisen periaatteista ja harmonisoida kehitysyhteistyön byrokratiaa.

Keskustelua herätti myös vastikään perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon rahoittaminen. Ulkosuhdehallinnossa käsitellään kaikkia EU:n ulkosuhteisiin liittyviä aloja kehityspolitiikka mukaan lukien. Uusi hallintohaara tulee syömään budjetista myös runsaasti varoja

Ulkosuhdehallinto tarjoaa mahdollisuuden edistää kehityspolitiikan ja laajemmin ulkosuhteiden yhtenäisyyttä. Haglundin mukaan vaarana on kuitenkin se, että uusilla rakenteilla luodaan päällekkäisiä järjestelmiä niin, ettei hallinto tosiasiassa kevene.

Rilli Lappalainen muistutti, että ulkosuhdehallinnossa on aktiivisesti otettava huomioon myös kehityspoliittiset tavoitteet. Toimiva kehityspolitiikka on samalla myös tehokasta konfliktinehkäisyä, kiteytti Lappalainen tilaisuuden päätteeksi.