Kansalaisyhteiskunta piti LDC -huippukokouksessa omaa foorumiaan (Civil Society Forum) rinnakkain virallisen konferenssin kanssa.

Näiden välillä käytiin kuitenkin yllättävän vähän vuoropuhelua, totesi huippukokoukseen Suomen valtuuskunnan kansalaisjärjestöedustajana osallistunut Rilli Lappalainen.

Kansalaisyhteiskunnan edustajat kokivat jääneensä syrjään YK:n vähiten kehittyneiden maiden huippukokouksen virallisissa istunnoissa huolimatta siitä, että uuden toimintaohjelman mukaan kansalaisyhteiskunnan ääntä on vahvistettava.

Tyytymättömyyttä selittää osaltaan se, että huippukokoukseen osallistuneista kansalaisyhteiskunnan edustajista 90 prosenttia oli kehitysmaiden järjestöistä. Etelän kansalaisyhteiskunnalla ei ole samanlaista vuoropuhelua maidensa päättäjien kanssa kuin kehittyneissä maissa. Tulevaisuuden haasteena onkin saada kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien ääntä enemmän kuuluviin niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Rilli Lappalaisen mukaan kansalaisyhteiskunnan rooli on kuitenkin vahvistunut uudessa toimintaohjelmassa aikaisempaan verrattuna. Arvostus kansalaisyhteiskuntaa kohtaan näyttää kasvaneen: kansalaisyhteiskunnan panos nähdään yhä merkittävämpänä myös LDC -maiden kehittymisen kannalta.

Ihmiset kehityspolitiikan keskiöön

Kansalaisyhteiskuntafoorumi julkaisi huippukokouksen alla myös oman raporttinsa Towards a World without LDCs, jossa ruoditaan kansainvälisen yhteisön saavutuksia vähiten kehittyneiden maiden nostamiseksi köyhyydestä.

Istanbulin toimintaohjelma korostaa vahvasti taloudellisia tekijöitä kehityksen moottorina.  Kansalaisyhteiskunnan edustajat kritisoivat erityisesti aiempaa uusliberalististen ehtojen sävyttämää kehityspolitiikkaa ja peräänkuuluttavat, että nyt vallalla oleva yksityisen sektorin ja tuotannollisen kapasiteetin vahvistaminen on vain markkinalähtöisen kehityspolitiikan uudelleenmuotoilua.  Kehityksen tulee olla ennen kaikkea ihmislähtöistä. Sen tulee ottaa huomioon ne yhteiskunnalliset rakenteet, jotka vaikuttavat köyhyyteen ja ihmisten hyvinvointiin. Ilman rakenteellista ajattelua eivät markkinatkaan voi luoda hyvinvointia.

Vaikka kansalaisyhteiskuntafoorumin kritiikki on ymmärrettävää ja oikeutettua, olisi nyt tärkeää luoda rakentavaa vuoropuhelua ja pohtia yhteisiä päämääriä, totesi Lappalainen. Vastakkainasettelu etäännyttää vuoropuhelun osapuolia toisistaan, kun nyt pitäisi päinvastoin lähentyä ja luoda paremmat olosuhteet keskustelulle.

Kansalaisyhteiskuntafoorumin raportissa ja Istanbulin toimintaohjelmassa on myös paljon yhtäläisyyksiä, joten edellytyksiä yhteistyölle on. Myös viralliseen toimintaohjelmaan on kirjattu runsaasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen päämääriä vaikkakin vähemmän konkreettisella tasolla, Rilli Lappalainen muistutti.

Positiivista on myös se, että ymmärrys ilmiöiden keskinäisriippuvuudesta on selkeästi kasvanut. Nykyään ymmärretään yhä paremmin se, miten nykymaailmassa kaikki liittyy kaikkeen. Tämä luo myös uusia mahdollisuuksia yhteistyölle.

Kehitysajattelu ja – politiikka ovat Rilli Lappalaisen mukaan muutostilassa. Prioriteetit ovat muuttuneet ja taloudellinen näkökulma kehitykseen on selkeästi noussut ykkösaiheeksi. Ihmisten hyvinvoinnin sijasta puhutaan yritysten hyvinvoinnista, tuotannollisesta kapasiteetista ja investoinneista. Kehityksen lähtökohdiksi tulisi kuitenkin nostaa ihmiset ja ympäristö eli kestävä kehitys. Markkinat ovat vain väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi, ei päämäärä sinänsä.

Lue lisää:

• Towards a World without LDCs
• Istanbulin toimintaohjelma