Sivun toiminnot
Kehityspolitiikan ruuhkaviikko
Ideaalisessa maailmassa ihmisillä pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään, kouluttautua, tehdä työtä, joka tarjoaa riittävän elintason ja jopa nauttia elämästä. Matkassa on vain muutama mutta.
Noin viidennes maailman väestöstä elää alle yhdellä dollarilla päivässä, 253 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotiseutunsa työttömyyden, sodan tai luonnonkatastrofien vuoksi ilmastonmuutoksen vaikutukset mukaan lukien.
Poliittisten päätösten aika on nyt. Maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan ja maapallon kantokyvyn rajat on saavutettu. Maapallon kantokyky ei yksinkertaisesti kestä jatkuvaa talouskasvua. Tarvitaan yhteiskunnallista ja sosiaalista kasvua, älykästä ajattelua, koordinaatiota ja poliittista tahtoa nähdä asioiden yhteydet.
Kerran vuodessa maailma kokoontuu yhteen pohtimaan siirtolaisuuden ja kehityksen yhteyksiä Global Forum on Migration and Development -kokoukseen. Tänä vuonna teemaa on pohdittu viime päivien aikana Genevessä. Siirtolaisuus on yksi voima parantaa elämänlaatua, vaikkakin suurin osa ihmisistä ei voi vapaaehtoisesti valita lähtöään toiseen maahan. Siirtolaisten lähettämät rahasummat ylittävät niin virallisen kehitysavun kuin investoinnitkin monissa maissa. Suurin osa rahoista menee kotitalouksille ja siten ne tukevat suoraan ihmisten arkea. Paljon on keskusteltu myös siitä, miten rahavirrat voisivat tukea yhteisöä laajemminkin. Yhtenä ajatuksena esiin ovat nousseet ns. diasporavalkakirjat, joiden avulla säästöjä voitaisiin ohjata julkisen tai yksityissektorin projekteihin tai maan velkojen maksamiseen.
Busanin, Durbanin ja Geneven kaltaiset kokoukset ovat tärkeitä paikkoja käydä keskustelua eri valtioiden välillä keskinäisen ymmärryksen kasvattamiseksi. Mutta neuvottelijatkin ovat ihmisiä, ihan niin kuin siirtolaiset tai omaan tilaansa tyytyneet ihmiset eri puolilla maailmaa. Neuvottelujen rinnalla kannattaa muistaa, että yksilöt ratkaisevat sen, kuinka henkisesti turvallinen ja kannustava ympäristö kuhunkin paikkaan luodaan. Positiivisessa ilmastossa on yleisesti ottaen mukavampi elää.
Tällä hetkellä olisikin tarvetta globaalille luottamusohjelmalle, jossa tunnustetaan tosiasiat maailman epätasa-arvoisuudesta ja ympäristön kantokyvyn rajallisuudesta. Sen puitteissa toteutettaisiin yhteisiä kehitysohjelmia oikeusperusteisuus periaatteena niin, että kukin maa ja toimija kertoo läpinäkyvästi toimistaan. Suomen kehityspoliittinen ohjelma voisi olla tässä historiallinen päänavaaja ja samalla näyttää mallia muille.
Rilli Lappalainen
Kirjoittaja on Kehys ry:n pääsihteeri, joka osallistui Genevessä järjestettyyn Global Forum on Migration and Development -kokoukseen