Ajankohtaista
Uutiskirjeemme
Valitse uutiskirje

Sähköpostiosoitteesi

Kirjoita osoite uudelleen

Tutustu arkistoomme... EU-päivyri
Kehyksen työryhmät

Kehyksen koordinoimat temaattiset työryhmät tukevat järjestöjen EU-vaikuttamistyötä. Työryhmät ovat avoimia kaikille kiinnostuneille.

 
Sivun toiminnot

Miten parantaa kehitysavun tuloksellisuutta hauraissa valtioissa? 12.03.2012

collier_barroso_komissio.jpg
Taloustutkija Paul Collier kättelemässä komission puheenjohtaja José Manuel Barrosoa. Kuva: Euroopan komissio
Taloustutkija Paul Collier kättelemässä komission puheenjohtaja José Manuel Barrosoa. Kuva: Euroopan komissio

Miten saada kehitysavusta tuloksellista myös hauraissa valtioissa, joissa julkisten varojen hallinnointi on usein heikoissa kantimissa? Kysymykseen kiteytyy useiden avunantajien kohtaama dilemma: kehitysavun tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välinen suhde. Avunantajadilemman ratkaiseminen vaatii uusia, avun tuloksellisuutta parantavia instrumentteja, joiden avulla huomio voidaan kohdistaa kehitysavun määrän sijasta sen laatuun, esittää talous- ja kehitystutkija Paul Collier. Ratkaisuksi hän tarjoaa uudistuksia kehitysmaiden julkisten menojen valvontaan.

Kehitysavun tarkoituksena on aina ollut siirtää taloudellisia resursseja rikkailta yhteiskunnilta köyhemmille. Koska apu ei yksinään takaa kehitystä, on kehitysapukeskustelussa painotettu yhä enenevässä määrin avun laatua ja tuloksellisuutta. Avun tuloksellisuuden periaatteet perustuvat vuonna 2005 solmittuun Pariisin julistukseen, jonka tarkoituksena oli tiivistää yhteistyötä ja parantaa avun tuloksellisuutta avunantaja- ja kumppanimaiden kesken. Periaatteissa sitouduttiin edistämään avunsaajamaiden omistajuutta kehityksestä ja sovittamaan kehitysyhteistyö kumppanimaiden kansallisiin kehitysstrategioihin.

Yhä useamman maan vaurastuessa ja muuttuessa keskitulotason maaksi, kehitysapua on alettu keskittää kaikkein köyhimpiin maihin, joissa julkisten varojen hallintakapasiteetti vaihtelee. Kehitys- ja taloustutkija Paul Collierin mukaan asetelma on avunantajamaille tuttu: tasapainoilu avun tarpeen ja annetun avun tuloksellisuuden välillä on ajoittain hankalaa.  Useimmiten kaikkein eniten apua tarvitsevissa maissa avun kanavointi julkisten rakenteiden puitteissa on haasteellisinta. Collierin mukaan ulospääsy ”avunantajien dilemmasta” edellyttää uusia instrumentteja, joita Collier hahmottelee työpaperissaan How to Spend it – the organization of public spending and aid effectiveness.

Avunsaajamaiden kapasiteetin vahvistaminen ja avun ehdollistaminen eivät ole olleet tehokkaita keinoja edistää avun tuloksellisuutta hauraissa valtioissa. Siksi tarvitaan uusia malleja julkisten menojen kanavoimiseksi, Collier linjaa.

Kehitysapua voidaan käyttää tehokkaasti sitä vähemmän tarvitsevissa keskitulotason maissa, joiden hallintorakenteet mahdollistavat avun tehokkaan hyödyntämisen. Vaihtoehtoisesti sitä voidaan kanavoida köyhimmille, apua eniten tarvitseville maille tinkien samalla kuitenkin sen laadusta ja tuloksellisuudesta. Molempia ei voi saada, kärjistää Collier mietinnössään.

Ratkaisuksi Collier tarjoaa kolmea instrumenttia kehitysmaiden talouden hallinnan parantamiseksi. Hänen tarjoamansa malli mahdollistaa kehitysavun lisäksi myös esimerkiksi luonnonvarojen verotulojen, rahalähetyssaatavien ja lainojen valjastamisen kehitykseen.

Uusia instituutioita julkisten menojen valvontaan

Collierin mukaan kehitysavun tehokas hyödyntäminen kohdemaassa edellyttää kehitysmailta kahden ehdon täyttymistä. Ensinnäkin, hallitusten toimien tulee olla linjassa kansalaistensa tarpeiden kanssa, mikä edellyttää demokratiaa. Toiseksi, hallituksen tulee kyetä hallinnoimaan julkisten varojensa käyttöä. Hauraissa valtioissa erityisesti demokratian puute ja heikko hallinto voivat vesittää avun tuloksellisuutta, Collier summaa.

Demokratian edistäminen ulkopuolelta on hankalaa. Sen sijaan toisen ehdon täyttymiseksi myös avunantajien panoksella on merkitystä. Hyvässä talouden hallinnassa ei ole kyse vain poliittisesta halusta vaan se vaatii myös institutionaalisia mekanismeja, Collier kirjoittaa.
Hauraiden valtioiden institutionaalisen kapasiteetin vahvistamiseksi Collier ehdottaa kolmea mekanismia: riippumattomia arvioita julkisista menojärjestelmistä sekä itsenäisen julkisen hallinnon viraston ja riippumattoman kehitysrahaston perustamista.

Riippumaton arviointi valtion julkisten menojen järjestelmästä mahdollistaisi valtion kapasiteetin kartoittamista sen suhteen, onko se sopiva hallinnoimaan budjettitukea. Avunantajien tulisi Collierin mukaan myös erottaa budjettituki muista apumuodoista erityisesti hauraiden valtioiden kohdalla. 

Perustarpeiden hallinnointi on monissa hauraissa valtioissa usein vähissä käsissä, mikä vaikeuttaa avun perillepääsyä. Tähän Collier ehdottaa ratkaisuksi peruspalveluita tarjoavien instituutioiden hallintoelimen, riippumattomien julkisten palveluiden viraston (Independent Public Service Agency, IPSA) perustamista.

Collierin kolmas malli vastaa julkisten varojen infrastruktuurin eli rahoituksen tarpeeseen, johon hän esittää riippumattoman kehitysrahaston (Sovereign Development Fund, SDF) pystyttämistä, jonka kautta voitaisiin kanavoida paitsi kehitysapua, myös esimerkiksi luonnonvarojen käytöstä koituvien verotulojen tarjoamia resursseja.

Collierin mukaan rakenteellisten uudistusten kautta huomio kiinnittyisi erityisesti kehitysavun laatuun pelkän määrän sijaan. Näin apua kanavoivat instituutiot voivat muuntua malleiksi, joiden kautta hallitukset kohdentavat omia resurssejaan, hän kirjoittaa.

Paul Collier on kehitystaloustieteilijä, joka valittiin hiljattain jäseneksi Euroopan komission perustamaan kehityspoliittisen tutkimuksen neuvottelukuntaan.

Lue lisää:

Seuraa meitä

twitter icon  facebook icon

Katso video!

 Globaaliomatunto_maapallo

Tapahtumat
Kaikki tulevat tapahtumat
Kehyksen koulutukset
Kaikki tulevat tapahtumat
Avoimet rahoitushaut

Avoimet rahoitushaut (Calls for proposals) löytyvät EuropeAidin sivuilta.