Sivun toiminnot
LDC-kokous: miten vähiten kehittyneet maat nousevat köyhyydestä?
Kansainvälinen yhteisö kokoontuu ensi viikolla Istanbuliin pohtimaan vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat, Least Developed Countries) mahdollisuuksia nousta köyhyydestä. Neljättä kertaa järjestettävällä huippukokouksella riittää työnsarkaa. Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen osallistuu huippukokoukseen Suomen delegaation kansalaisjärjestöedustajana. Kehys raportoi nettisivuillaan kokouksen etenemisestä ja lopputuloksista.
Ensi viikolla 9.-13. toukokuuta pidettävässä huippukokouksessa arvioidaan vuonna 2001 laaditun Brysselin toimintaohjelman toteutumista. Samalla tarkoituksena on vaihtaa tietoa parhaista käytännöistä ja kokemuksista sekä laatia uusi toimintaohjelma seuraavalle kymmenelle vuodelle. Kokoukseen osallistuu hallinnon, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan edustajia sekä kehittyneistä, kehittyvistä että vähiten kehittyneistä maista.
Vähiten kehittyneiden maiden joukkoon kuuluu tällä erää 48 maata, joista 33 on Afrikasta, 14 Aasian ja Tyynenmeren alueelta sekä yksi Latinalaisesta Amerikasta. Kun kehittyneiden ja kehittyvien maiden taloudet ovat viime vuosina olleet nousujohteisia, on vähiten kehittyneiden maiden tilanne polkenut jo pitkään paikoillaan. YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin nimittämän työryhmän laatima raportti tähtää vähiten kehittyneiden maiden määrän puolittamiseen vuoteen 2020 mennessä.
Euroopan johtava rooli?
EU:lla on maailman suurimpana kehitysavun antajana merkittävä rooli vähiten kehittyneiden maiden tukemisessa. Edellisessä LDC -huippukokouksessa EU teki “kaikki paitsi aseet” -aloitteen (Everything But Arms, EBA), jonka tarkoituksena oli taata LDC-maiden kaikille tuotteille tulliton pääsy EU:n markkinoille. Vaikka aloitteella ei olekaan saatu aikaan haluttuja tuloksia, on tärkeää, että EU toimii aloitteellisesti konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi myös tulevassa huippukokouksessa.
EU:n huippukokousta varten linjaamissa kannoissa korostetaan LDC- maiden paikallista omistajuuden ja infrastruktuurin kehittämistä, jotta maat kehittyisivät riippumattomiksi, taloudellisesti ja sosiaalisesti vahvoiksi yhteiskunniksi. Komissio esittää myös kehitysavun lisäämistä vähiten kehittyneille maille 0,15 prosentista 0,2 prosenttiin bruttokansantulosta.
Komission mukaan vähiten kehittyneiden maiden haavoittuvuus niin taloudellisille kriiseille kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamille vahingoille on otettava huomioon. EU painottaa kannanotossaan, että YK:n vuosituhattavoitteiden tulee olla toimintaohjelman lähtökohtana. Kehityksen työkaluiksi tarvitaan ratkaisukeskeisiä toimintatapoja, mutta myös rakenteellisia muutoksia maailmankauppaan. Esimerkiksi vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden tullimaksuista Eurooppaan olisi komission mukaan kokonaan luovuttava. Erityisiä kehittämisen alueita ovat myös maatalous ja tähän kytkeytyvä ruokaturva, infrastruktuuri, teknologia ja sen tasa-puolinen saatavuus sekä koulutus.
Konferenssin haasteena on saada toimintaohjelma konkretisoitua todellisiksi teoiksi. EU:n kannalta erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, että kaikki EU-politiikat ovat johdonmukaisia kehitystavoitteiden kanssa. Esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia kehitysmaiden ruokaturvaan. Vähiten kehittyneiden maiden ihmisoikeudet eli myös oikeudet ruokaan ja toimeentuloon on turvattava maailmanlaajuisesti tasa-arvoisella maatalouspolitiikalla.
Lisätietoa