”Nälkä on vaarallinen syöksykierre, jossa nälkäiset äidit saavat nälkäisiä lapsia, joista kasvaa aikanaan nälkäisiä aikuisia. Nälkä estää yhteisöjä ja valtioita ottamasta kehitysaskeleita, jotka muuten olisivat mahdollisia. Ruokaturvan parantaminen ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan ihmisoikeuksien parantamista”, korosti Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen.

Ruokaturvakysymykset ovat saamassa enemmän huomiota myös Suomen kehitysyhteistyössä. ”Ulkoasiainministeriö pitää ruokaa nimenomaan ihmisoikeuskysymyksenä. Ruokaturva tulee olemaan Suomen uuden kehityspoliittisen ohjelman yksi kulmakivistä”, totesi alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen.

Ruokaturvassa kyse kyvystä jakaa ruoka tasaisesti

YK:n pääsihteerin ruokaturva- ja ravintoasioiden erityisedustaja David Nabarron mukaan ruokaturvalla on neljä ulottuvuutta. Ruoan saatavuudella viitataan siihen, paljonko ruokaa voi itse tuottaa tai kuinka paljon muiden tuottamaa ruokaa on saatavilla. Kyky hankkia ruokaa liittyy puolestaan yksilön tulotasoon ja varallisuuteen. Ruoan käytettävyys tarkoittaa riittävän ravitsemuksellista ruokavaliota, ja vakaus sitä, kuinka säännönmukaisesti edelliset kolme ulottuvuutta toteutuvat vuodenaikojen vaihtuessa tai yksilön elämän aikana.

”Voimme parantaa maailman ruokaturvaa vain yhteistyöllä”, Nabarro kiteytti ruokaturvapolitiikan ytimen.

Koska maailman ruoantuotanto on kolminkertaistunut samassa ajassa kuin väestönkasvu kaksinkertaistunut, ruokaturvassa on kyse nimenomaan kyvystä hankkia ruokaa. Maailmassa on tarpeeksi ruokaa, mutta se ei jakaudu tasaisesti.

YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö FAO:n maatalouden kehitykseen keskittyvän osaston apulaisjohtaja Keith Wieben mukaan hallitusten ja kansainvälisen yhteisön tulee vastata haasteeseen välittömästi kiinnittämällä niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin huomio maatalouteen ja maatalouspolitiikkaan. Erityisesti on parannettava kaikkein heikoimmassa asemassa olevien turvaverkkoja, kasvatettava maatalouteen kohdistuvia sijoituksia sekä kehitettävä julkishallintoa. Suurin yksittäinen muutosvoimavara liittyy naisten ja tyttöjen oikeuksiin, joita parantamalla maailmalla tuotettaisiin merkittävästi enemmän ruokaa.

Esimerkiksi Haitilla arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisesta ruokaturvattomuudesta, kertoi Maria Halava Kirkon Ulkomaanavusta. Haiti on paininut köyhyyden ja poliittisen epävakauden kanssa jo vuosikymmeniä.  Haitilla suuria haasteita ovat pienviljelijöiden riippuvaisuus sääolosuhteista, maanomistusolot (75 prosenttia maanomistajista ei omista maataan virallisesti), maan haavoittuvuus äärisääolosuhteille sekä epäjohdonmukaiset kauppa-, terveys- ja maatalouspolitiikan linjaukset.

“Haitin pienviljelijät tarvitsevat investointeja, hallituksen pitkäntähtäimen sitoutumista ja parempaa kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen koordinaatiota. Vain näillä saadaan maan ruoantuotanto vastaamaan kysyntää”, Halava tiivisti.

Ruoan turvaaminen kaikille vaatii johdonmukaista politiikkaa

Ruokaturvan saavuttaminen on yksi vaikeimmista kehityshaasteista, mutta toisaalta myös malliesimerkki eri politiikanalojen johdonmukaisuuden tarpeesta.

Kehityspolitiikan johdonmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että toiminta eri politiikanaloilla tukisi kehityspoliittisia tavoitteita tai ei ainakaan olisi ristiriidassa niiden kanssa. Kaiken Suomen ja EU:n ulko- ja sisäpolitiikan on tuettava köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä niin, etteivät jonkun politiikanalan sisällä tehtävät linjaukset tee tyhjäksi toisaalla aikaansaatuja tuloksia.

Ruokaturvakysymyksiä pohditaan parhaillaan unionin tasolla, sillä EU:n kehityspolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa ollaan uudistamassa samaan aikaan. Tästä huolimatta vastikään ilmestyneet näitä uudistuksia käsittelevät komission tiedonannot eivät ota toisiaan huomioon, Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen kritisoi.

”Johdonmukaisuuden suhteen EU:lla on vielä paljon kirittävää”, Lappalainen huomautti.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on tarkoitus uudistaa vuoteen 2013 mennessä. Tällä hetkellä riskinä on, että unionin maatalouspolitiikka palvelee vain EU:n sisäistä maataloussektoria jättäen jalkoihinsa yhteisen maatalouspolitiikan vaikutukset kehitysmaiden ruokaturvaan.