Sivun toiminnot
Tehdäänkö kehitysyhteistyöstä turvallisuuspolitiikan väline?
Euroopan unionin sisäiset muutokset ja tapahtumat eteläisissä naapurimaissa luovat haasteita EU:n kehitysyhteistyölle. Kehityspolitiikan rooli uudessa ulkosuhdehallinnossa on edelleen epäselvä. Samaan aikaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kuohunta asettaa paineita sille, että kehitysavun rahoitusta ja kriteerejä katsottaisiin entistä enemmän turvallisuuspoliittisten intressien näkökulmasta. Kehyksen mukaan tämä ei kuitenkaan paranna pitkän aikavälin globaalia turvallisuutta.
Kehitysyhteistyöllä lisätään globaalia turvallisuutta, sillä köyhyyden vähentäminen on myös konfliktien ennaltaehkäisyä. Sen sijaan lyhyen aikavälin turvallisuuspoliittiset ratkaisut painottavat enemmän ongelmilta suojautumista kuin niiden ratkaisemista. Tästä huolimatta sekä EU:n sisäiset muutokset että ulkoiset tapahtumat ovat herättäneet keskustelua kehitysavun kohdentamisesta turvallisuuspoliittisten intressien mukaisesti.
Kansainvälisen kehitysapuun keskittyvän hyväntekeväisyysjärjestön Oxfamin raportin mukaan kehitysapua annetaan jo nyt enemmän maihin, joita lahjoittajat pitävät poliittisesti ja sotilaallisesti tärkeinä. Useita miljardeja dollareita käytetään kestämättömiin, kalliisiin ja jopa vaarallisiin avustushankkeisiin.
Oxfamin tuore raportti, ”Whose Aid is it Anyway? – Politicizing aid in conflicts and crises”, osoittaa, että kehitysavun tulisi perustua pitkän aikavälin tavoitteisiin mieluummin kuin lyhyen aikavälin poliittisiin tai sotilaallisiin etuihin. Hetkellisten strategisten etujen sijaan köyhyyden vähentämisen tulisi olla EU:n kehitysbudjetin keskiössä. Raportti varoittaa siitä, että Euroopan komission kehitysapu on jo nyt vaarassa joutua osana ulkosuhdehallintoa asetetuksi ulkopoliittisten tavoitteiden alle.
Mitä rahoitusta ja millä kriteereillä?
Myös Kehys on huolestunut viimeaikaisesta kehityksestä, joka uhkaa asettaa kehitystavoitteet alisteiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittisille intresseille. Kehyksen mukaan köyhyyden vähentämisen ja pitkällä tähtäimellä poistamisen tulee olla unionin kehityspolitiikan päätavoite.
EU:ssa käydään parhaillaan keskustelua ulkosuhdehallinnon (European External Action Service, EEAS) roolista, julkisen kehitysyhteistyön kriteereistä ja tulevasta budjetista. Tämä keskustelu herättää paljon kysymyksiä kehitysyhteistyön näkökulmasta. Tällä hetkellä epäselvää on esimerkiksi se, mitä rahoitusvälineitä seuraavalla rahoituskaudella tulee olemaan ja miten ulkosuhdehallinto tullaan rahoittamaan.
Myös unionin naapuruuspolitiikan tulevaisuus ja sen rahoittaminen ovat tällä hetkellä pohdinnan alla. Se, miten unioni tulee jatkossa rahoittamaan eteläisten naapuriensa demokratiakehitystä, on yhä auki. Euroopan unionin naapuruuspolitiikan uudistusehdotus on tarkoitus julkaista 20. huhtikuuta.
Budjettikeskustelun lisäksi ajankohtaista on myös kehitysyhteistyön kriteerien määrittely. On ollut havaittavissa, että useat EU-maat haluaisivat painottaa kriteereissä entistä enemmän turvallisuuspoliittisia intressejä. Esimerkiksi hollantilaisministeri Ben Knapen on vaatinut, että kehitysmaiden rauhan ja turvallisuuden edistämiseen käytetyt sotilasmenot laskettaisiin kehitysavuksi. Samaan aikaan Iso-Britannia on päättänyt vetäytyä osasta maailman köyhimpiä maita ja lisätä apua konfliktimaille.
Väliarvio komission kehityspolitiikasta
Euroopan komissio on toiminut nykyisessä kokoonpanossaan vuoden ajan. Brittiläisen Overseas Development Instituten tutkija Simon Maxwell on arvioinut kulunutta vuotta kehitysyhteistyön näkökulmasta. Yksi keskeinen kysymys kehitysyhteistyön kannalta on ollut ulkosuhdehallinnon perustaminen.
”Pahimman skenaarion mukaan ulkosuhdehallinto olisi ottanut hallintaansa kehityspolitiikan ja -rahoituksen käyttäen näitä ulkopoliittisten etujen ajamiseen”, Maxwell kuvaa aiemmin esitettyjä uhkakuvia ulkosuhdehallinnosta European Voice -lehden artikkelissa.
Maxwellin mukaan Andris Piebalgs on onnistunut ulkosuhdehallinnon muodollisesta vallasta huolimatta jakamaan toimivaltaa. Käytännössä Piebalgs johtaa komission asiantuntemusta kehityskysymyksissä. Kehityskomissaari on myös kiitettävästi edistänyt keskustelua EU:n tulevasta kehityspolitiikasta, Maxwell arvioi.
Maxwell näkee komission kehityspolitiikassa myös paljon parannettavaa. Hän pitää erilaisten poliittisten asiakirjojen ja konsultaatioiden runsautta ongelmallisena. Kehityskomissaarin tulisi tuoda selkeämmin esiin prioriteettinsa. Maxwell kritisoi myös sitä, että Piebalgsin poliittinen painopiste on ollut vain kehitysavussa. Esimerkiksi kehityspolitiikan vihreässä kirjassa kehityspoliittinen johdonmukaisuus ei näy tarpeeksi.
Myös Kehys painottaa kehityspoliittisen johdonmukaisuuden merkitystä kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Piebalgsin tulisikin varmistaa, että kehitystavoitteet otetaan paremmin huomioon ulkosuhdehallinnossa.