YK:n vuosituhattavoitteet umpeutuvat vuonna 2015 eikä asetettuja tavoitteita näillä näkymin tulla saavuttamaan. Minkälaisia tavoitteita asetamme määräajan umpeutuessa ja miten nämä liittyvät kestävän kehityksen ja vihreän talouden tavoitteisiin? Voisiko kestävän kehitykseen ja kulutuksen rajoittamiseen tähtäävillä aloitteilla kuten Millennium Consumption Goals tai Sustainable Development Goals - näkökulmilla olla tässä merkittävä rooli? Seminaarin tavoitteena oli herätellä keskustelua vuosituhattavoitteiden jatkosta erityisesti kestämättömän kasvun asettaman haasteen näkökulmasta.

Vaikka vuosituhattavoitteiden konkreettinen saavuttaminen tuntuukin monesta epärealistiselta, on kuitenkin muistettava, että ne ovat olleet toimiva viitekehys kansainväliselle yhteistyölle. Ne ovat toimineet konkreettisina tavoitteina ja tiettyjen teemojen kohdalla onkin saatu aikaan paljon, muistutti kehityspoliittinen alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ulkoasianministeriöstä.

Hän korosti, että vuosituhattavoitteiden jatkoa tulisi pohtia erityisesti tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta. Etenkin politiikkajohdonmukaisuuden merkitys tulee korostumaan entisestään toimijoiden ja haasteiden moninaistuessa.

Maailman kantokyvyn näkökulmasta talouteen ja yhteiskuntaan tarvitaan suuria rakenteellisia muutoksia kestävän kehityksen mahdollistamiseksi, huomautti ympäristöneuvos Sauli Rouhinen ympäristöministeriöstä. Elämme jo nyt yli maapallon kestokyvyn, ja keskustelu vihreästä taloudesta ei tähän mennessä ole ottanut tätä ekosysteemiimme kohdistuvaa uhkaa riittävästi huomioon. Tätä faktaa ei tule unohtaa globaaleja kehitystavoitteita pohdittaessa.

Suomen UN Womenin toiminnanjohtaja Elina Multanen korosti kehityksen epätasaista jakaantumista niin maantieteellisesti kuin sukupuolten välillä. Hän näki sukupuolten välisen epätasa-arvon suurimpana esteenä globaalien kehitystavoitteiden toteutumiselle ja muistutti, että jo esimerkiksi tuotantoresurssien tasaisemmalla jaolla voitaisiin aikaansaada 30 prosentin tuotannonlisäys kehittyvissä maissa.

Uutta näkökulmaa keskusteluun toi projektijohtaja Christian Aspegren Jyväskylän yliopistosta. Kankeiden ja kehitystä rajoittavien kategorioiden sijaan tulisi puhua toimintaa mahdollistavista ja toimijoita yhteen tuovista mekanismeista. Yksilöt, instituutiot ja systeemit sekä aineelliset ja aineettomat resurssit voivat parhaimmillaan luoda kokonaisuuden, joka toimii yhteisten globaalien tavoitteiden hyväksi.  Samalla riippuvuus rahallisista investoinneista vähenisi, kun suora resurssien hyödyntäminen verkostojen ja yhteistyön kautta helpottuisi.

Kasvuyrittäjyyteen liittyvät pohdinnat kasvun ja kehityksen mahdollistajista ja hidastajista sisältävät paljon yhteistä kehityskysymysten parissa käydyille keskusteluille. Usein hyvinkin erityyppisten toimijoiden intressit ovat yhteisiä, ja olennaista olisikin löytää niiden välille yhteinen kieli ja sidosryhmiä yhdistäviä verkostoja.   

Eri toimijaryhmiä yhdistävää keskustelua tarvitaan, jotta vuoden 2015 jälkeinen aika saisi ohjenuorakseen tavoitteet, jotka kaikki toimijat voivat kokea omakseen. On myös olennaista oivaltaa, että tulevien tavoitteiden tulee sitoa niin kehittyviä kuin kehittyneitä maita, jotta aito muutos voitaisiin saada aikaan. Ympäristön kestävä käyttö ja sukupuolten välisen epätasa-arvon luomat hidasteet kehitykselle tulee ottaa huomioon kaikkien tavoitteiden kohdalla.

Se, onko paras malli kaikille yhteiset vai maiden tilanteet yksilöllisemmin huomioonottavat tavoitteet ei varsinaisesti ole ydinkysymys. Tärkeintä on löytää tavat, tavoitteet ja verkostot, joilla voidaan innovatiivisesti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti edistää kehitystä kaikkialla maailmassa.