Muuttoliikkeellä on tunnetusti niin positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia sekä kehittyvien että kehittyneiden maiden näkökulmasta.

Positiivisia vaikutuksia ovat muun muassa rahalähetykset ja kiertomuutto. Kehitysmaista Eurooppaan tulevat työntekijät lähettävät huomattavia summia takaisin kotimaahansa ja palatessaan työntekijät voivat tuoda uusia taitoja. Kehitysmaista tulevien siirtolaisten rahalähetykset kotimaihinsa ylittävät maailmanlaajuisesti kehitysyhteistyön määrärahat reilusti. Vastaavasti kiertomuuton kautta tuodut uudet taidot hyödyttävät kehitysmaita huomattavasti.

Negatiivisia vaikutuksia on esimerkiksi aivovuoto, jolloin kehitysmaiden koulutetun työvoiman muutto teollisuusmaihin heikentää mm. terveydenhuoltoa ja asiantuntijapalveluita samalla, kun kehitysmaat menettävät myös koulutukseen sijoittamansa varat.

Muuttoliikekysymyksistä käydään parhaillaan vilkasta keskustelua ympäri Eurooppaa. Samalla kun EU pyrkii edistämään unionin sisäistä vapaata muuttoliikettä, erilaiset rajoitukset leimaavat EU:n siirtolaisuus- ja työllisyyspolitiikkaa kolmansien maiden kanssa, usein ristiriidassa EU:n ajamien ihmisoikeuksien ja vapaakaupan tavoitteiden kanssa.

Euroopan unioni on sitoutunut toimimaan kehitys- ja siirtolaisuuskysymyksissä johdonmukaisesti. Näin ollen maahanmuuttopolitiikan ei tule olla ristiriidassa kehitystavoitteiden kanssa. Käytännössä maahanmuuttokysymyksiin liittyvät kehitystavoitteet jäävät kuitenkin usein alisteisiksi EU:n omille intresseille. EU priorisoi maahamuuttopolitiikallaan muun muassa koulutettua työvoimaa, jolloin aivovuodon negatiiviset vaikutukset kehitysmaihin ovat ilmeiset.