Kehityksen tarkastelu turvallisuuskysymyksenä edellyttää inhimillisen turvallisuuden näkökulmaa, jolla viitataan yksilön vapauteen erilaisista turvattomuuksista ja ihmisoikeusloukkauksista. Kehityspolitiikalla ja siviilikriisihallinnalla on keskeinen rooli inhimillisen turvallisuuden edistämisessä.

Suorien konfliktien lisäksi ihmisten turvallisuutta ja kestävää kehitystä uhkaavat terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, kiistat luonnonvaroista, ympäristöuhat ja leviävät sairaudet.

Jotta näitä turvallisuusuhkia voitaisiin torjua, on pyrittävä vaikuttamaan niiden perimmäisiin syihin kuten demokratiavajeeseen, köyhyyteen, ilmastonmuutokseen ja eriarvoisuuteen.

EU painottaakin politiikassaan voimakkaasti kehityksen ja turvallisuuden keskinäisriippuvuutta: tavoitteena on keskittyä ratkaisemaan konfliktien syitä. EU:n poliittinen linjaus löytyy EU:n turvallisuusstrategiasta (2003).

Lisääntyvä yhteistyö vaatii kasvavaa koordinointia kehitysyhteistyön, humanitäärisen toiminnan sekä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan välillä. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä kehitysyhteistyön "turvallistamista". Käytännössä termillä tarkoitetaan pelkoa siitä, että kehitysongelmat ja -tavoitteet syrjäytetään turvallisuuspoliittisilla päämäärillä.