Yksiulotteisella kehityspolitiikalla voi olla negatiivisia ympäristövaikutuksia, jotka pitkällä tähtäimellä tuhoavat kestävän kehityksen edellytyksiä. Köyhyyden vähentämiseen tähtäävän kehityspolitiikan onkin perustuttava ympäristön kestävään hyödyntämiseen, ja ympäristövaikutukset on huomioitava kaikissa kehityspolitiikan suunnittelun ja toteutuksen vaiheissa.

Ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä esiin ovat nousseet yhä enemmän myös ilmastonmuutoksen vaikutukset kehitysmaissa ja tähän liittyen kysymykset kehittyneiden ja kehittyvien maiden vastuunjaosta. Kehitysmaat ovat usein ilmastonmuutoksen suurimpia kärsijöitä, kun taas kehittyneet maat kantavat historiallisesti suurimman vastuun ilmastonmuutoksen aikaansaaneista hiilidioksidipäästöistä.

Kehittyneiden maiden tulee kantaa vastuunsa kustannuksista, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillintään ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen kehitysmaissa.

Ilmastonmuutoksen lisäksi kehitysmaita vaivaavat edelleen useat pitkään jatkuneet ympäristöongelmat, kuten liikakalastus, sademetsien hakkuut, aavikoituminen sekä biodiversiteetin häviäminen. Monien kehitysmaiden tärkeimpänä kauppakumppanina EU on osaltaan tukemassa näitä kehityskulkuja. Esimerkiksi Eurooppaan tuotava puutavara on usein peräisin laittomista hakkuista, jotka kiihdyttävät maapallolle välttämättömien sademetsien katoa.

Monen ympäristöuhan kohdalla ilmastonmuutos lisää negatiivisia vaikutuksia ja vaikeuttaa entisestään kehitystavoitteiden saavuttamista. Kehityspoliittisen johdonmukaisuuden nimissä EU:n tulisikin selvittää kaikessa toiminnassaan kehitysmaihin kohdistuvat ympäristövaikutukset ja pyrkiä selkeiden tavoitteiden asettamisen kautta ympäristövaikutusten minimointiin sekä tukea kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.